Anniina kertoo...

Seitsemän vuotta myöhemmin

”30.07.2001. APUA. Pääsin Alkio-opistoon! Journalismi! Elämä!” Istuin eteisen lattialla hyväksymiskirje kädessä täristen ja raapustin merkinnän isoilla kirjaimilla päiväkirjaan. Opistoon pääsy juuri lukiosta tupsahtaneelle tytölle oli ovi vapauteen. Olin innostunut lukiossa viestinnästä ja journalismin linja tuntui tarjoavan monia mahdollisuuksia kirjoittamisesta valokuvaamiseen ja lehden taittamiseen. Korpilahti oli sopivan kaukana ja sopivan lähellä kotipaikkaa, joten se tuntui hyvälle paikalle aloittaa opiskelut.  

Opiskeluvuosi meni nopeasti. Ryhmästämme löytyi loistavia tyyppejä, joista läheisimmäksi tuli tietysti oma kullanarvoinen kämppis. Opiskelu oli monipuolista: istuttiin tunnilla ja kirjoitettiin, välillä heiluttiin kameran kanssa ulkona, kuunneltiin luentoja, kasattiin nettisivuja, käsiteltiin kuvia, käytiin juttukeikoilla, tehtiin radiotöitä… Vuodessa oppi tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja sai rohkeutta lähestyä ihmisiä toimittajan roolissa. Kaiken kruunasi hieno ulkomaanreissu loppukeväällä, johon olimme keränneet rahaa tekemällä erilaisia lehtiprojekteja. 

Oman jutun, kuvan tai kuvituksen näkeminen lehdessä oli hieno juttu. Alkio-opistolla oppi perustaitoja, joiden avulla on saanut omia töitään myöhemminkin julkaistuksi. Opin tekemään kunnolla pohjatöitä, rakentamaan kokonaisuuksia pienistä paloista ja nostamaan esiin tärkeät asiat vähemmän tärkeiden joukosta. Vuosi auttoi myös tajuamaan sen tosiasian, että minusta ei tule ainakaan heti teoreettista yliopisto-opiskelijaa. Tentteihin lukiessa sitä huomasi, että käytännön työ on enemmän minun juttuni. Onneksi molempia puolia sai maistella vuoden ajan ennen suurta jatko-opiskelupäätöstä.

Pääsin Alkio-vuoden jälkeen ensi yrittämällä ammattikorkeakouluun, josta valmistuin muutama vuosi myöhemmin medianomiksi. Opiskeluaikana tein jonkun verran juttukeikkoja ja valokuvausta sekä taittoa muun muassa opiskelijajärjestön lehdessä. Työelämä vei mukanaan heti valmistumisen jälkeen ja Alkio-opistolta opitut taidot ovat olleet kovassa käytössä. Päädyin ensin suunnittelijaksi Mannerheimin Lastensuojeluliittoon ja nyt työskentelen koordinaattorina mediakasvatusta edistävässä järjestössä, Mediakasvatusseurassa. Alkio-aikoina oli opittava itsenäiseen, oma-aloitteiseen ja rohkeaan työskentelyyn ja ilman niitä taitoja ei näissä hommissa pärjäisi.

Alkio-ajan kaverit ovat hajaantuneet maailmalle, mutta pidämme edelleen yhteyttä lähinnä netissä. Suuri osa on media-alan töissä tai tiedotustyötä opiskellen, moni tekee toimittajan töitä, mutta on joukossa myös muun muassa opettajaksi valmistuvia. Alkio-vuosi antoi mahtavan pohjan ja kasvatti itsenäiseen aikuisuuteen Korpilahden metsien suojissa, turvassa liian suurelta maailmalta. Sieltä oli hyvä ponnistaa kohti työelämää – ja ne ponnistukset näkyvät konkreettisesti tässäkin työpäivässä.

Anniina Lundvall toukokuussa 2008