Henna kertoo...

Vuosi Alkiolla mehutiivistettynä


Kevät 2007 koitti, ja minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä syksyllä meinaan tehdä. Yliopiston ovet paukkuivat nenäni edestä kiinni ja jättivät minut itkemään katkeria kyyneleitä katukivetykselle. Ystäväni, joka ei myöskään onnistunut hankkimaan paikkaa yliopistossa, kertoi, että hän on menossa Alkio-opistoon lukemaan psykologiaa. Paikka herätti mielenkiintoni ja netissä hetken surffailtuani huomasin, että Alkiollahan voi oppia lehtimiehen hommia.

Kone auki ja hakemus eteenpäin. Se oli sillä selvä. Korpilahti joikhasi kutsuhuutoaan ja minä vastasin kimeällä kirkumisella. Minä, ikinuori opiskelija, aloitin uuden alan opiskelun. Ensimmäiset hetket opistolla saivat vähän miettimään, mihin sitä on kynänsä tunkenut? Kaikki luokkakaverit melkein kymmenen vuotta nuorempia, ja muutenkin tuleva opiskeluelämä mietitytti, koska takana oli lähes 5 vuotta työelämässä sekoilua.
Pelko oli turha, sillä kamut olivat kaikki omalla tyylillään ihania, ja itsekin huomasin sopivani joukkoon, vaikka ikää olikin kasautunut enemmän kuin muilla. Sitä eivät monet opettajatkaan ole kyllä huomanneet, kaipa se on se asenne, joka vaikuttaa.
Syksy alkoi huterasti ja jatkui vielä epävarmemmin. Uutta asiaa tunki sisälle ovista ja ikkunoista ja jokainen homma tuntui mahdottomalta. Pienin askelin asiat alkoivat selkiintyä ja oppi iskeytyä vanhankin aivoihin. Painajainen nimeltä PageMaker oli lannistettu, tai ainakin painiminen oli alkanut kunnialla. Ensimmäinen koetus linjallamme oli Muuramen Joulu -julkaisun kasaaminen. Jalat ja kädet täristen väsäämään haastattelua ja juttujen valmistuttua tyrmäämään jo hieman tutuksi tullutta taitto-ohjelmaa.

Muuramen Rotaryt olivat tyytyväisiä ja sen jälkeen saimme hyväksyvät nyökkäilyt Keski-Suomen Leijonilta sekä Oras-lehden tyypeiltä (tässä vaiheessa vuotta ei enää muista, keitä ne tyypit tarkalleen olivat). Keväällä koitti tärkein, eli oman Aviisi-lehtemme suunnittelu ja toteutus. Siitä tulikin loistava, joten tulevat jout saavat painella hiki päässä ympäri Tähtiniemeä, jos haluavat kasata yhtä upean lehden.

Toiseksi viimeistä päivää vietellessä ja tätä kirjoittaessa ovat takin taskut jo aikalailla tyhjenneet. Illalla edessäni on viimeinen tentti, ja sitten jäljellä ovat enää palautteet. Kesätyöt odottavat ja uudet ongelmat sen mukana. Lukuvuosi on ollut täynnä nyrkin puistattelua ja kiroilua, mutta ne ovat olleet vain pienen pieni osa tätä kokemusta. Päällimmäisenä mieleen jäävät kaikki ihmiset, jotka ovat tehneet tästä vuodesta yhden parhaimmista ikinä. Kaikki joulaiset ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen ja jokainen asia, jonka koulussa olen oppinut, kantaa minua sylissään pitkälle.

Henna toukokuussa 2008