Maria kertoo...

Vuoteni Alkiolla

Ennen viime kevättä en ollut koskaan ajatellut päätyväni opistoon. Alkio-opistolta saamani esite herätti kuitenkin kiinnostukseni. Erityisesti esitepaketin mukana tullut Alkion Aviisi sai minut kiinnostumaan Alkiosta, sillä opistosta sekä sen ilmapiiristä sai todella viihtyisän ja mukavan kuvan.

Unohdin kuitenkin Alkio-opiston kevään aikana, sillä olin päättänyt hakea ensisijaisesti ammattikorkeakouluihin. Minulla oli vaikeuksia päättää alaa, jolle hakisin, sillä en tiennyt oikeastaan, mitä haluaisin opiskella. Päädyin hakemaan terveydenhoitoalalle, mutta en kuitenkaan saanut opiskelupaikkaa. Pääsykoetulosten saavuttua aloin heti pohtia seuraavan vuoden suunnitelmiani. Mielessäni kävi monia vaihtoehtoja, muun muassa töiden teko ulkomailla ja kotimaassa, mutta etsin myös opiskelupaikkoja, joihin voisin vielä hakea. Tässä vaiheessa muistin Alkio-opiston uudestaan ja päädyin surffailemaan opiston nettisivuille. Edelleen opisto antoi minulle positiivisen kuvan itsestään, ja kovin kauaa pohtimatta päätin hakea, sillä löysin linjan, joka kuulosti sopivalta minulle, joka olen pitkään ollut kiinnostunut vieraista kulttuureista ja kielistä. Näin päädyin hakemaan Kielet ja kansainvälisyys -linjalle.

Ei mennyt kauaa, kun sain puhelun, jossa minulle kerrottiin, että pääsen Kielet ja Kansainvälisyys -linjalle. Tästä puhelusta ei myöskään mennyt kovin kauaa, kun opiston lukuvuosi jo alkoikin. Opistolle saapuminen kieltämättä jännitti, sillä kaikki oli uutta; koulu, ihmiset, asunto... Jännitys kuitenkin osoittautui turhaksi, sillä kaikki on mennyt todella hyvin alusta pitäen.

KK-linja, jolla opiskelen, on vastannut toiveitani joidenkin kurssien osalta jopa paremmin kuin hyvin. Tavallisten tuntien ja luentojen lisäksi meillä on käynyt muun muassa vierailijoita, ja syksyllä pääsimme tutustumaan maahanmuuttajaprojektiin Jyväskylässä. Se oli minulle erityisen mieleenpainuva kokemus.

Kuva opistosta on vastannut odotuksiani ja parempaa linjaa en olisi voinut toivoa. Ilmapiiri on ollut koko vuoden mahtava ja vatsalihakset ovat vahvistuneet aivan varmasti nauramisen takia, vaikkakin opiston ruuat pitivät huolen, että paino ei ollut ainakaan laskusuunnassa. Asuntolaelämä on ollut positiivinen yllätys. Olen saanut yhden hengen huoneessani aina tarvittaessa oman rauhan, mutta olen ollut todella mukavaa viettää aikaa yhdessä ”kämppisten” kanssa telkkarin katsomisen ja muun muassa pikkujoulujen merkeissä. Lisäksi vuoden varrella ehti tutustumaan hyvin muun muassa Tähkään ja Jyväskylän yöelämään.

Koulun loppuminen tulee olemaan varmasti vaikeaa, sillä täällä on ollut niin mukavaa. Positiivista on kuitenkin se, että täältä lähtiessäni saldona käteen jäi ystäviä, mahtavia muistoja ja myös hieman selkeämmät tulevaisuuden suunnitelmat, joista kiitos KK:n kansainvälisyysopinnoille. Tulevaisuudessa toivon pääseväni hakemaani sosionomikoulutukseen ammattikorkeakouluun ja sitä kautta työskentelemään maahanmuuttajien parissa.