Poimintoja opiskelijapalautteista:

Kiitos tästä vuodesta! Henkinen kasvu ja omien tavoitteiden selkiytyminen ovat aina hyvä asia.

Alkio-opistossa opiskelu oli paras tapa viettää välivuosi! Sain täältä niin paljon, sillä tunnen kasvaneeni paljon henkisesti, oppineeni paljon lisää itsestäni ja muista ihmisistä, sekä elämästä yleensä, maailmankatsomukseni on muuttunut ja laajentunut, englannin taitoni ja opiskelutekniikat kehittyneet ja kaiken lisäksi sain elinikäisiä ystäviä! Tämä oli myös helppo tapa totuttautua itsenäiseen elämään ja yliopisto-opiskeluun. Kiitos koko Alkio-opiston henkilökunnalle! Sain paljon hyödyllistä tietoa ja vinkkejä tulevaisuutta varten ja opettajien tuella löysin myös oman alani, jota haluaisin opiskella.

Kiva mesta, paljon uusia tuttavuuksia ja elämä on rikkaampi tämän jälkeen. Kiitos teille!

Laadukas opetus ja loistava ilmapiiri tekivät Alkio-vuodesta niin hyvän kokemuksen, että olen saanut viimeinkin itsevarmuutta toteuttaa unelmiani ja hakea ulkomaille vapaaehtoistöihin. Lisäksi vuoden ansiosta olen nyt paljon itsenäisempi. Opinnot kehittivät tieteellisen kirjoittamisen taitoja, ja niistä on varmasti hyötyä korkeakoulussa. Sain mielestäni realistisen kuvan yliopistotason opinnoista. Työtahti oli välillä melkoisen kova, mutta opistolla sai hyvin tukea ja apua linjakavereilta ja opettajilta. Englannin kielen perusopinnot saan luultavasti hyväksiluettua sivuaineeksi, jos yliopiston ovet minulle tulevaisuudessa aukeavat. Kiitos todella paljon!

Jäätelöä ja jäähyväisiä

PiiaSuorantaElokuu 2014. Näen ensimmäistä kertaa tienviitan Korpilahdelle, lähes hyperventiloin auton etupenkillä ja lopulta astun Alkion (ei siis Alkon. Alkion. There's a difference) ovista sisään, ja syleilen, ehkä hieman pelosta kankeana, uutta maailmaani. Kotiin on 200 kilometriä ja minua odottaa uudet ihmiset, uusi "minuus", uudet intohimot ja Englannin kielen perusopinnot.

Syyskuu 2015. Siitä on noin 24 tuntia kun viimeisimmän kerran tervehdin taas opistoa ja entistä kotia, kirjoitin bunkkerin liitutauluun "Alkion eliitti was here!", katselin nostalgian huumaamana ympärilleni "tänne on tullu uudet sohvat, ei ole totta!" ja muistelin kulunutta vuotta englanninkielen opettajan Riikan kanssa. Pois lähteminen riipaisi taas, tällä kertaa ei ollut edes jäätelö-buffettia lohduttamassa, mutta lähteähän sitä piti. Mutta minne sitä lähdettiinkään. Takaisin Jyväskylään. Takaisin arkeen, kampukselle, yliopistolle. Tällä kertaa edessä se (in) famous opiskelijaelämä, Englannin aineopinnot ja uudet kujeet.

Rehellisesti sanottuna, ja yritän nyt pitää itseni kasassa, vuoteni Alkiolla kuuluu elämäni parhaimpiin vuosiin. Hyväksiluettavia opintopisteitä kertyi 39 ja vaikka itkua ja haastavia (tietysti samalla kasvattavia) tilanteita riitti, niin ei meillä naurustakaan pulaa ollut. Vuoden aikana löysin motivaation opiskeluun, uskon itseeni ja elinikäisiä ystäviä. Muuta en voisi toivoakaan.

Piia Suoranta
KK-linja 2014-2015

 

Pukuompelijasta englannin kielen opettajaksi!

Reeta HolmValmistuin aikoinani ammattikoulusta pukuompelijaksi, mutta ala ei loppujen lopuksi tuntunut kaikkein omimmalta. Parin sekalaisissa töissä vietetyn välivuoden jälkeen hain lukemaan liiketaloutta ammattikorkeakouluun, josta en kuitenkaan saanut hyväksymiskirjettä. Halu päästä elämässä eteenpäin oli kova, ja niinpä päädyin sanomalehtimainoksen perusteella Alkio-opistolle toteuttamaan salaista haavettani englannin kielen korkeakouluopinnoista.

En Alkiolle saavuttuani kuitenkaan täysin tiennyt mihin olin ryhtymässä, ja ammattikoulutaustani vuoksi olin pitkään epävarma kyvyistäni; onko minusta sittenkään tähän? Onneksi Alkio-opisto oli kannustavan ilmapiirin sekä ammattitaitoisten opettajien ansiosta oppimisympäristönä mitä parhain, ja opiskelut alkoivat sujua paremmin ja paremmin. Suoritin kielet ja kansainvälisyys -linjalla englannin perusopinnot, jotka olivat mielestäni mielenkiintoinen kokonaisuus ja joista sai hyvän kuvan siitä millaista englannin opiskelu korkeakoulutasolla on.

Alun perin suunnitelmissani oli pyrkiä keväällä uudestaan liiketalouden linjalle, mutta sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, ja näin kävi minunkin kohdallani. En aiemmin ollut uskaltanut hakea yliopistoon, mutta Alkio-opistolla vietetyn vuoden jälkeen koin viimein olevani valmis toteuttamaan tämän joskus utopistiselta vaikuttaneen unelmani. Uutta itsevarmuutta uhkuen ja monia uusia kokemuksia rikkaampana suoriuduin sekä kirjallisesta pääsykokeesta että haastatteluista huippupistein, ja talsin nykyään Jyväskylän yliopiston kampuksella englannin kielen opettajalinjan opiskelijana!

Reeta Holm
KK-linja 2012–2013

 

Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä Alkion

salla-väkeväinen"Anteeks, oisko sulla hetki aikaa?" Tämä oli se lause, jolla minut vihittiin Alkio-opiston saloihin. Olin tulossa pääsykoesalista ja ajauduin juttelemaan Alkion esitteitä jakaneen henkilön kanssa. Otin esitteen mukaani, ihan huvin vuoksi vain. Sitten sainkin kaikki ne ohuet hylkäyskirjeet eri yliopistoilta. Olin päättänyt jo siinä vaiheessa, että halusin Jyväskylään, en muualle. Silloin muistinkin Alkio-opiston ja mahdollisuuden suorittaa englannin perusopinnot ja yliopistolla kohtaamani esitteitä jakamassa olleen nuoren miehen kommentit siitä, että kyseessä oli ainakin hänen elämänsä paras vuosi. Koska poikaystäväni oli saanut opiskelupaikan Jyväskylästä, tuntui myös luonnolliselta muuttaa hänen kanssaan sinne.

Esitteiden jakaja oli oikeassa, tuosta vuodestani tuli yksi elämäni parhaista. Mahtavat opettajat, mahtava ryhmähenki, mahtavaa ruokaa; lista voisi jatkua loputtomiin. Kuka olisi uskonut, että Korpilahden sydämeen kätkeytyisi niin loistava paikka. Opetus oli laadukasta, ja opettajia näki myös esimerkiksi lauluyhtye Embryo Ensemblen treeneissä. Koulusta löysin myös sielunystäviä ja niin henkisen veljen kuin sisarenkin. Työtähän se tietenkin teetti, mutta sain oikein kunnon käsityksen siitä, millaista oli opiskella englantia. Keväällä sitten pidimme lukupiiriä pääsykokeita varten, ja kauan odottamani paksu kirjekuori löytyi eräänä päivänä postilaatikosta ilmoittaen, että olin päässyt opiskelemaan englantia Jyväskylän yliopistoon.

Jos jokin vinkki pitäisi antaa tuleville opiskelijoille, niin varatkaa aikaa koulutehtävien tekoon. En vaihtaisi opiskeluvuotta Alkiolla mihinkään ja toivon, että sama pätee myös tuleviin opiskelijoihin.

Salla Väkeväinen
KK-linja 2010-2011

 

Potkua pääsykokeisiin

sannaSain kuulla Alkiosta ensimmäisen kerran heti pääsykokeideni jälkeen. Astelin salista pois pettyneenä, kun pirteä rouva ojensi minulle Alkion esitteen ja kehotti tutustumaan. Sillä hetkellä en vielä halunnut miettiä välivuotta; heitin esitteen huoneeni nurkkaan ja jäin jännittyneenä odottamaan tuloksia. Tulokset kuultuani päätin kaivaa brosyyrin uudestaan esille, kun yliopiston ovet eivät avautuneetkaan ensimmäisellä yrittämällä.

Alkiolle astelin ennakkoluuloisena ja täynnä odotuksia. Etukäteen olin kuullut monien entisten opiskelijoiden hehkuttaneen ”Alkiovuoden olleen elämänsä paras vuosi”. Pikkuhiljaa huomasin, kuinka tuo lausahdus kävi toteen omalla kohdallanikin: opettajat olivat taitavia ja mukavia, ja linjalaisteni kanssa tulin heti hyvin toimeen. Opetustilat olivat toimivat, ja erityisesti opiston kirjastosta kehittyi vuoden varrella lempipaikkani. Jopa kommuuniasuminen paljastui yllättävän hauskaksi ja toiminnantäyteiseksi. Alkio-opisto tarjosi täydelliset puitteet opiskelulle ja pääsykokeisiin valmistatumiselle, ja kaikki erilaiset tapahtumat piristivät harmaata arkea.

Viime keväänä astelin pääsykokeisiin aivan uudella itsevarmuudella ja päättäväisyydellä. Suuret salit täynnä kilpailijoita eivät hätkähdyttäneet ja tekstin tuottaminen kävi vaivattomasti. Kokeesta lähdin väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Kaikkeni olin antanut ja toivoin, että se riittäisi - ja se riitti.

Sanna Oksanen
KK-linja 2009-2010