Vuoden jälkeen

Vuoden 2010 elokuussa jännitin Alkio-opistolla aloittamista. Nyt melkein vuosi myöhemmin voin todeta, että kaikki menikin hyvin. Vaikka tyttöjen kanssa asuminen ei aina ole kaikista helpoin tie, selviydyin siitä. Sain uusia kavereita ja ystäviä, opiskelut sujuivat niin hyvin, että opintopisteitä kertyi kunnon pino ja yliopistotason opiskelu ei loppujen lopuksi ollutkaan yhtä pelottavaa ja vaikeaa kuin olin ajatellut.

Omasta tilanteestanikaan en voisi olla iloisempi, vaikken lukenut VAKAVA-kirjaa (valtakunnallisen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston pääsykoe) niin paljon kuin olisi pitänyt. Mutta kun tulokset siitä, mihin yliopistoon pääsisi haastatteluihin, tulivat, kolmas kirje oli hyväksymiskirje. Olin sinä päivänä töissä ala-asteella ja kun palasin jonkinlaisessa järkytystilassa opettajanhuoneeseen, sain odottamattomat aplodit opettajilta.

Muutaman viikon kuluttua matkasin Joensuuhun ja kävin haastatteluissa. Palasin kotiin ja aloin odottaa lopullisia tuloksia. Seuraavan viikon maanantaina yliopistohaku ilmoitti iloisen uutisen: minut oli hyväksytty Joensuuhun opiskelemaan luokanopettajaksi. Juuri tämä ala oli ehdoton unelmani, joten uutinen ei olisi voinut olla parempi. Erillisvalintojen erikoinen puoli on se, että paikkoja saa ottaa vastaan vaikka kuinka monta. Päätin ottaa vastaan myös yleisen kasvatustieteen paikan.

Suorittamieni väyläopintojen takia hain myös Turkuun, Jyväskylään ja Joensuuhun opiskelemaan väylällä yleistä kasvatustiedettä. Jokaisesta tuli hyväksymiskirje. Suuri kiitos näistä opiskelupaikoista kuuluu Alkio-opistolle, jossa sain valmennusta opettajakoulutuksen haastatteluihin, apua tehtävien suoritukseen, kirjoja tehtäviä varten ja mukavan ympäristön opiskeluun.

Alkiolla vietettyä vuotta ei unohda. Tämä tyttö kiittää ja kuittaa!

Elokuussa 2011
Mirka Tukia
KAPS-linja, 2010-2011