Alkiolla kasvetaan ja opitaan yhdessä

Kuten luultavasti moni muukin Alkiolle saapuva, muutin ensi kertaa kotoani pois ja matkaa kotoani Alkiolle oli vieläpä reilut 600 km. Mietin, miten tulisin pärjäämään siellä. Pelkäsin, millaisia kämppikseni olisivat. Mutta pelkoni osoittautui aivan turhaksi.

Muutin Alkiorantaan asuntoon, jossa asui parhaimmillaan 5 tyttöä eri puolilta Suomea. Syksyllä kaksi muutti pois ja yksi muutti kesken lukukauden kämppäämme. Jatkoimme 4 tytön voimin koko syksyn. Tammikuussa joukkoomme saapui viides jäsen, joka sopi asuntomme porukkaan täydellisesti. Pian meistä ”vanhoista” asukeista tuntui, että miten olimmekaan pärjänneet ilman häntä.

Tottumista asuminen tietysti vaati, mutta kaiken jännityksen ja tottumisen jälkeen sovimme hyvin yhteen. Kaikilla oli omat lähtökohtansa elämään ja kaikki olivat erilaisia persoonia, mutta tulimme toimeen hyvin ja kämpille oli aina mukava palata, koska tiesi siellä odottavan iloiset kämppikset, joiden kanssa pystyi höpisemään kaikesta maan ja taivaan välillä niin paljon kuin vain ehti. Monet illat meillä menikin jutellessa erilaisista asioista, maailman menosta omiin ”salaisuuksiimme”. Luotimme toisiimme ja pystyimme keskustelemaan asioista, joista ei ollut pystynyt aikaisemmin puhumaan kenenkään kanssa. Välillä opiskelu jäi toissijaiseksi asiaksi, kun jäimme suustamme kiinni mennessä piipahtamaan vaikka keittiöön. Jos joku meni keittiöön, kohta siellä oli toinen ja kolmas ja pian kaikki olivat pakkautuneet keittiöön nauramaan yhdessä. Kämpässämme naurettiin ja itkettiin yhdessä, olimme perhe. Ovemme oli usein auki myös vieraille.

Brita Kaisa 

Brita-Kaisa kuvassa keskellä

Historia linjastamme muodostui toinen perheeni. Nimesimmekin itsemme Hulppeaksi Historiaperheeksi. Alkuun juuri kukaan ei puhunut mitään, mutta Korpilahti-actionista lähtien aloimme pikku hiljaa tiivistyä. Lopulta meillä oli monia yhteisiä illanistujaisia keskellä viikkoa ja viikonloppuisin. Vietimme todella paljon aikaa yhdessä syksyllä. Kevään opiskelu tahti oli kovempi ja illanistujaisemme vähenivät. Kuulimme usein muiden linjojen jäseniltä, että kuinka tiivis porukka olimme. Vaikka me kaikki olimme erilaisia, tulimme toimeen hyvin eikä ketään jätetty ulkopuoliseksi. Kaikki löysivät oman paikkansa. Kevään linjamatkamme kohdistui Lontooseen, jonne melkein kaikki osallistuivat. Viikon aikana seikkailimme pitkin Lontoota ja käväisimme päivän reissun Oxfordissakin. Vaikka matkan järjestäminen olikin pitkällistä ja raskasta puuhaa, se kaikki korvautui kuitenkin matkalle päästyämme.

Monien kanssa oli puhetta siitä, kuinka ajattelimme, ettemme saisi uusia ystäviä. Minäkin ajattelin niin. Ajattelin, että pysyttelisin paljon omissa oloissani huoneessani, mutta pian huomasin, että se oli täysin mahdoton ajatus. Loppujen lopuksi Alkiolla tuli monia uusia hyviä ystäviä, joista luopuminen oli keväällä todella vaikeaa.

Linjamme johtaja ja pääsääntösin opettaja Anne auttoi aina, kun vain tarvitsi apua, vaikka kuinka olisi ollut kiire. Anne oli aina iloinen ja valmis vastaamaan kysymyksiimme, vaikka välillä kysymyksemme saattoivat olla hölmöjä tai jotenkin päättömiäkin (kuten usein kysymämme asia hallitsijoiden kohdalla oli mihin se kuoli). Vaikka opiskelu H-linjalla oli rankkaa, siitä on kuitenkin paljon apua myöhemmin. Ja vaikka ei olisi varma haluaako opiskella juuri historiaa, vuoden aikana se kyllä selviää.

Alkio oli hyvää kouluttautumista kohti itsenäisyyttä ja yliopisto-opiskelua. Tuntuu, että mainokset harvoin pitävät paikkansa, mutta Alkion mainonta piti ainakin kohdallani paikkansa.

Alkio-vuosi on yllätyksiä täynnä. Kokemuksia ja yleensäkin aikaa siellä ei pystynyt ennakoimaan. Se täytyi vain kokea ja mennä kohti jotain odottamatonta, joka vei sitten lopulta mukanaan. Vaikka opiskelu ei menisikään suunnitelmien mukaan, ei kannata surra vaan ottaa kaikki ilo irti ajasta Alkiolla ja ajasta niiden ihmisten kanssa, joihin siellä tutustuu. Vuodesta kertyi paljon hyviä ja hauskoja muistoja. Toista sellaista vuotta ei tule ja aika Alkiolla saattaa osoittautua tähän astisen elämän onnellisimmaksi ajaksi. Alkiolla kasvetaan ja opitaan yhdessä, eikä opita vain tietoa vaan opimme myös itsestämme ja elämästä.

Sain opiskelupaikan Tampereen yliopistosta, kyllä Alkiosta oli apua :)

Brita-Kaisa Välimaa, historia 2014–2015

Lisätietoa historian linjasta.

 

Englannin perusopinnot – laadukasta opetusta

”Anteeks, oisko sulla hetki aikaa?” Tämä oli se lause, jolla minut vihittiin Alkio-opiston saloihin. Olin tulossa valintakokoesalista ja ajauduin juttelemaan Alkion esitteitä jakaneen henkilön kanssa. Otin esitteen mukaani, ihan huvin vuoksi vain. Sitten sainkin kaikki ne ohuet hylkäyskirjeet eri yliopistoilta. Olin päättänyt jo siinä vaiheessa, että halusin Jyväskylään, en muualle. Silloin muistinkin Alkio-opiston ja mahdollisuuden suorittaa englannin perusopinnot ja yliopistolla kohtaamani esitteitä jakamassa olleen nuoren miehen kommentit siitä, että kyseessä oli ainakin hänen elämänsä paras vuosi. Koska poikaystäväni oli saanut opiskelupaikan Jyväskylästä, tuntui myös luonnolliselta muuttaa hänen kanssaan sinne.

Esitteiden jakaja oli oikeassa, tuosta vuodestani tuli yksi elämäni parhaista. Mahtavat opettajat, mahtava ryhmähenki, mahtavaa ruokaa; lista voisi jatkua loputtomiin. Kuka olisi uskonut, että Korpilahden sydämeen kätkeytyisi niin loistava paikka. Opetus oli laadukasta, ja opettajia näki myös esimerkiksi lauluyhtye Embryo Ensemblen treeneissä. Koulusta löysin myös sielunystäviä ja niin henkisen veljen kuin sisarenkin. Työtähän se tietenkin teetti, mutta sain oikein kunnon käsityksen siitä, millaista oli opiskella englantia. Keväällä sitten pidimme lukupiiriä valintakokeita varten, ja kauan odottamani paksu kirjekuori löytyi eräänä päivänä postilaatikosta ilmoittaen, että olin päässyt opiskelemaan englantia Jyväskylän yliopistoon.

Jos jokin vinkki pitäisi antaa tuleville opiskelijoille, niin varatkaa aikaa koulutehtävien tekoon. En vaihtaisi opiskeluvuotta Alkiolla mihinkään ja toivon, että sama pätee myös tuleviin opiskelijoihin.

salla väkeväinen

Salla Väkeväinen, englannin kieli ja kansainvälisyys 2010–2011

Lisätietoa englannin kielen ja kansainvälisyyden linjasta.

 

Historian kautta tulevaisuuteen

Saavuimme Alkiolle hieman erilaisista lähtökohdista. Vietettyään pari välivuotta lukion jälkeen työskennellen ja alaansa etsien Heidi päätyi opistolle aikeenansa selvittää olisiko historia hänelle sopiva ala. Marin valmistumiskevät sen sijaan ei sujunut kuin satukirjoissa – jollei kyseinen loru ollut Surkeiden sattumusten sarjasta. Hän ei vielä hakujen aikaan ollut selvillä siitä, mitä haluaisi opiskella. Huonosti menneiden valintakokeiden jälkeen hän päätti tavoitella historian opintoja Alkiolla. Me molemmat saavutimme ja löysimme paljon elämäämme opistovuonamme.

Ystävyydestä muotoutui kiinteä osa koko Alkio-kokemustamme. Ryhmä alkoi tiivistyä jo ensimmäisien viikkojen aikana – eikä yhteys ole eri opiskelupaikkakunnista riippumatta vieläkään katkennut. Pyrimme edelleen porukalla tapaamaan vähintään kerran vuodessa. Tiiviin yhteishengen tuoma tuki auttoi erityisesti niinä pitkinä iltoina, joina seitsemän sivuisen esseen deadline oli seuraavana päivänä. Varsinkin, kun kirjoitettuna oli vasta kaksi sivua. Opiskelutahti oli toisinaan hektinen, mutta aherrus kannatti näin jälkeenpäin ajatellen.

Opintojen kannalta olemme molemmat sitä mieltä, että Alkio tarjosi erinomaiset pohjatiedot. Luimme molemmat perusopinnot yleis- sekä kulttuurihistoriasta, jotka myös tukivat ja syvensivät toisiaan. Antiikin kulttuurihistorian yhteydessä järjestimme ikimuistoiset antiikin pidot, jotka sijoittuivat Faunin taloon Pompeijissa, hetkeä ennen Vesuviuksen purkautumista. Kokemus huipentui seuraavana keväänä, kun teimme viikon linjamatkan Roomaan, jonka yhteydessä vierailimme Pompeijissa – päästen samalla käymään kyseisessä talossa.

 H reissussa

H-linjan opiskelijat linjamatkalla Roomassa

Mari & Heidi, historia 2011–2012

Lisätietoa historian linjasta.

 

Jäätelöä ja jäähyväisiä

Elokuu 2014. Näen ensimmäistä kertaa tienviitan Korpilahdelle, lähes hyperventiloin auton etupenkillä ja lopulta astun Alkion (ei siis Alkon. Alkion. There's a difference) ovista sisään, ja syleilen, ehkä hieman pelosta kankeana, uutta maailmaani. Kotiin on 200 kilometriä ja minua odottaa uudet ihmiset, uusi "minuus", uudet intohimot ja Englannin kielen perusopinnot.

Syyskuu 2015. Siitä on noin 24 tuntia kun viimeisimmän kerran, tervehdin taas opistoa ja entistä kotia, kirjoitin bunkkerin liitutauluun "Alkion eliitti was here!", katselin nostalgian huumaamana ympärilleni "tänne on tullu uudet sohvat, ei ole totta!" ja muistelin kulunutta vuotta englanninkielen opettajan Riikan kanssa. Pois lähteminen riipaisi taas, tällä kertaa ei ollut edes jäätelö-buffettia lohduttamassa, mutta lähteähän sitä piti. Mutta minne sitä lähdettiinkään. Takaisin Jyväskylään. Takaisin arkeen, kampukselle, yliopistolle. Tällä kertaa edessä se (in) famous opiskelijaelämä, Englannin aineopinnot ja uudet kujeet.

Rehellisesti sanottuna, ja yritän nyt pitää itseni kasassa, vuoteni Alkiolla, kuuluu elämäni parhaimpiin vuosiin. Hyväksiluettavia opintopisteitä kertyi 39 ja vaikka itkua ja haastavia (tietysti samalla kasvattavia) tilanteita riitti, niin ei meillä naurustakaan pulaa ollut. Vuoden aikana löysin motivaation opiskeluun, uskon itseeni ja elinikäisiä ystäviä. Muuta en voisi toivoakaan.

PiiaSuoranta

Piia Suoranta, englannin kieli ja kansainvälisyys 2014–2015

Lisätietoa englannin kielen ja kansainvälisyyden linjasta.

 

Pukuompelijasta englannin kielen opettajaksi!

Valmistuin aikoinani ammattikoulusta pukuompelijaksi, mutta ala ei loppujen lopuksi tuntunut kaikkein omimmalta. Parin sekalaisissa töissä vietetyn välivuoden jälkeen hain lukemaan liiketaloutta ammattikorkeakouluun, josta en kuitenkaan saanut hyväksymiskirjettä. Halu päästä elämässä eteenpäin oli kova, ja niinpä päädyin sanomalehtimainoksen perusteella Alkio-opistolle toteuttamaan salaista haavettani englannin kielen korkeakouluopinnoista.

En Alkiolle saavuttuani kuitenkaan täysin tiennyt mihin olin ryhtymässä, ja ammattikoulutaustani vuoksi olin pitkään epävarma kyvyistäni; onko minusta sittenkään tähän? Onneksi Alkio-opisto oli kannustavan ilmapiirin sekä ammattitaitoisten opettajien ansiosta oppimisympäristönä mitä parhain, ja opiskelut alkoivat sujua paremmin ja paremmin. Suoritin kielet ja kansainvälisyys -linjalla englannin perusopinnot, jotka olivat mielestäni mielenkiintoinen kokonaisuus ja joista sai hyvän kuvan siitä millaista englannin opiskelu korkeakoulutasolla on.

Alun perin suunnitelmissani oli pyrkiä keväällä uudestaan liiketalouden linjalle, mutta sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, ja näin kävi minunkin kohdallani. En aiemmin ollut uskaltanut hakea yliopistoon, mutta Alkio-opistolla vietetyn vuoden jälkeen koin viimein olevani valmis toteuttamaan tämän joskus utopistiselta vaikuttaneen unelmani. Uutta itsevarmuutta uhkuen ja monia uusia kokemuksia rikkaampana suoriuduin sekä kirjallisesta valintakokeesta että haastatteluista huippupistein, ja talsin nykyään Jyväskylän yliopiston kampuksella englannin kielen opettajalinjan opiskelijana! 

 Reeta Holm

Reeta Holm, englannin kieli ja kansainvälisyys 2012–2013

Lisätietoa englannin kielen ja kansainvälisyyden linjasta.