Alkiolta Alkiolle - ympyrä sulkeutuu

Eräänä kesänä kutsui minua monen muun ikäiseni tavoin armeija, mutta vakaumukseni johti lopulta siviilipalvelukseen hakeutumiseen. Byrokratian pyörät kääntyivät kuitenkin toivottua hitaammin, eikä kutsua palvelukseen kuulunut. Paikka yliopistossa oli takataskussa, mutta opiskelu-urakan aloittaminen kesken lukuvuoden ei erityisesti houkutellut - ei vähiten senkään takia, että monet etenemiseen vaadittavat peruskurssit olivat yliopistossa jo alkaneet. Täytyi siis keksiä jotain, ja se jotain oli Alkio.

Mainos radiossa kiinnitti alunperin huomioni, ja lopulta hakupaperini historian linjalle lähtivät.. Eikä aikaa kulunut kovinkaan kauaa, kun papereiden perässä seurasi tulevaan varsin skeptisesti suhtautuva pojannulikka.

Alkiolle kesken lukuvuoden saapuminen toi omat ongelmansa uuden paikan aiheuttaman yleisen hämmennyksen rinnalle. Aiemmin opintonsa aloittaneeseen ryhmään pääsi kuitenkin erittäin nopeasti mukaan, eikä väheksyä sovi linjanjohtajankaan osuutta opintoihin orientoimisessa. Kanssaopiskelijoiden tuella - esimerkiksi lukupiirit ja värikkäät historiallisten tapahtumien re-enaktoinnit Kinder-lelujen avulla - sain kuin sainkin historian perusopinnot kasaan ennen kevätlukukauden päättymistä.

Alkiolla vietetty aika ylitti sille asettamani odotukset. Pehmeä lasku akateemiseen maailmaan mukavan ja osaavan opetushenkilökunnan tuella, erinomaiset asumis-, ruokailu- ja muut palvelut ja erityisesti opiskelutovereista saadut uudet ystävät tekivät opistolla vietetystä ajasta ikimuistoisen. Itselleni tämä oli myös ensimmäinen kokemus jokseenkin itsenäisestä elämästä poissa äidin helmoista. Internaattipohjainen asumisratkaisu olikin erinomainen tapa saada ensimmäinen hapuileva kosketus aikuisten maailmaan. Todellisuudessa opistolla saattoi toki turvautua henkilökunnan apuun käytännössä asiassa kuin asiassa - jopa ruoanlaittovälineet sekä siivoustarvikkeet tarjottiin tarvittaessa opiston puolesta.

Yhdessä koetut mukavat ja toisinaan hieman ikävämmätkin hetket opiskelun ja vapaa-ajan parissa loivat meidän linjalle vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen. Erityisen hienoina hetkinä esiin nousevat varsinkin keskiviikkoiset teemabileet paikallisessa ravintolassa, Tähkässä, sekä niitä seuraavat kalmankalpeat torstaiaamut, historian linjan järjestämä teemapäivä mafiosoineen ja antoisa linjamatka Tukholmaan, jossa tutustuttiin paikalliseen kulttuurielämään baarikierr ... erinäisten nähtävyyksien muodossa.

Kevään vaihtuessa kesäksi oli aika jättää haikein mielin hyvästit Alkiolle, ja jatkaa opiskelu-uraa yliopiston puolella. Historian opinnot jatkuivat sivuaineena englantilaisen filologian pääaineopintojeni ohella, eikä ole epäilystäkään, etteikö Alkiolla tehty pohjatyö helpottanut siirtymistä yliopistomaailmaan.

Alkio ei kuitenkaan päästänyt vielä otteestaan. Vuoden kuluttua tuli viimein aika astua siviilipalvelukseen, eikä siinä vaiheessa tarvinnut pohtia kauaa, mikä olisi ensimmäisen soittoyritykseni kohde. Tällä hetkellä seuraan sivarin ominaisuudessa Alkiolla varsin läheltä, kuinka uudet historian linjalaiset urakoivat - ainakin toisinaan - tentti- ja pääsykoekirjojensa ja seminaaritöidensä parissa. Olen jopa päässyt muiden tehtävien ohella jakamaan pitkälti Alkiolla oppimiani tietoja eteenpäin pitämässäni historian lukupiirissä.

Näin sivariajan loppusuoran alkaessa häämöttää horisontissa täytyykin alkaa jo suunnitella seuraavaa tekosyytä Alkiolle palaamiselle!

Huhtikuussa 2010 Petri Jones
H-linja, 2007 - 2008