Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä Alkion

”Anteeks, oisko sulla hetki aikaa?” Tämä oli se lause, jolla minut vihittiin Alkio-opiston saloihin. Olin tulossa pääsykoesalista ja ajauduin juttelemaan Alkion esitteitä jakaneen henkilön kanssa. Otin esitteen mukaani, ihan huvin vuoksi vain. Sitten sainkin kaikki ne ohuet hylkäyskirjeet eri yliopistoilta. Olin päättänyt jo siinä vaiheessa, että halusin Jyväskylään, en muualle. Silloin muistinkin Alkio-opiston ja mahdollisuuden suorittaa englannin perusopinnot ja yliopistolla kohtaamani esitteitä jakamassa olleen nuoren miehen kommentit siitä, että kyseessä oli ainakin hänen elämänsä paras vuosi. Koska poikaystäväni oli saanut opiskelupaikan Jyväskylästä, tuntui myös luonnolliselta muuttaa hänen kanssaan sinne.

Esitteiden jakaja oli oikeassa, tuosta vuodestani tuli yksi elämäni parhaista. Mahtavat opettajat, mahtava ryhmähenki, mahtavaa ruokaa; lista voisi jatkua loputtomiin. Kuka olisi uskonut, että Korpilahden sydämeen kätkeytyisi niin loistava paikka. Opetus oli laadukasta, ja opettajia näki myös esimerkiksi lauluyhtye Embryo Ensemblen treeneissä. Koulusta löysin myös sielunystäviä ja niin henkisen veljen kuin sisarenkin. Työtähän se tietenkin teetti, mutta sain oikein kunnon käsityksen siitä, millaista oli opiskella englantia. Keväällä sitten pidimme lukupiiriä pääsykokeita varten, ja kauan odottamani paksu kirjekuori löytyi eräänä päivänä postilaatikosta ilmoittaen, että olin päässyt opiskelemaan englantia Jyväskylän yliopistoon.

Jos jokin vinkki pitäisi antaa tuleville opiskelijoille, niin varatkaa aikaa koulutehtävien tekoon. En vaihtaisi opiskeluvuotta Alkiolla mihinkään ja toivon, että sama pätee myös tuleviin opiskelijoihin.

Salla Väkeväinen
KK-linja 2010-2011