Potkua pääsykokeisiin

Sain kuulla Alkiosta ensimmäisen kerran heti pääsykokeideni jälkeen. Astelin salista pois pettyneenä, kun pirteä rouva ojensi minulle Alkion esitteen ja kehotti tutustumaan. Sillä hetkellä en vielä halunnut miettiä välivuotta; heitin esitteen huoneeni nurkkaan ja jäin jännittyneenä odottamaan tuloksia. Tulokset kuultuani päätin kaivaa brosyyrin uudestaan esille, kun yliopiston ovet eivät avautuneetkaan ensimmäisellä yrittämällä.

Alkiolle astelin ennakkoluuloisena ja täynnä odotuksia. Etukäteen olin kuullut monien entisten opiskelijoiden hehkuttaneen ”Alkiovuoden olleen elämänsä paras vuosi”. Pikkuhiljaa huomasin, kuinka tuo lausahdus kävi toteen omalla kohdallanikin: opettajat olivat taitavia ja mukavia, ja linjalaisteni kanssa tulin heti hyvin toimeen. Opetustilat olivat toimivat, ja erityisesti opiston kirjastosta kehittyi vuoden varrella lempipaikkani. Jopa kommuuniasuminen paljastui yllättävän hauskaksi ja toiminnantäyteiseksi. Alkio-opisto tarjosi täydelliset puitteet opiskelulle ja pääsykokeisiin valmistatumiselle, ja kaikki erilaiset tapahtumat piristivät harmaata arkea.

Viime keväänä astelin pääsykokeisiin aivan uudella itsevarmuudella ja päättäväisyydellä. Suuret salit täynnä kilpailijoita eivät hätkähdyttäneet ja tekstin tuottaminen kävi vaivattomasti. Kokeesta lähdin väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Kaikkeni olin antanut ja toivoin, että se riittäisi - ja se riitti.

Sanna Oksanen
KK-linja, 2009 - 2010