Vuosi Viiksivalluna

Alkio-vuotta muistellessani nousee hymy aina huulille. Vuodesta jäi käteen valtava kasa mahtavia muistoja, hienoja kokemuksia sekä pysyviä ystävyys- ja kaverisuhteita. Suoritin liikuntalääketieteen perusopintojen (25 op) lisäksi muita mm.  terveyteen ja liikuntaan liittyviä opintoja 53 opintopisteen verran. Alkio-vuoteni on tähänastisista opiskeluvuosistani tapahtumarikkain, hauskin ja mieluisin, ehdottomasti.

Alussa kaikki oli uutta ja sekavaa. Nimet ja kasvot eivät meinanneet millään yhdistyä ja kurssivalinnatkin tuntuivat sekavilta; mitä saikaan ottaa ilmaiseksi ja kuinka monen opintopisteen edestä? Korpilahtikin tuntui aluksi mitättömältä tuppukylältä ja monet ajattelivat pitkän vuoden olevan edessä. Vähitellen kaikki kuitenkin selkeni ja ryhmämme ryhmähenki muodostui nopeasti tiiviiksi. Järjestimme, suunnittelimme tai kehittelemme koko ajan jotain toimintaa: ylimääräisiä Tähkäiltoja Alkion opiskelijoille, leikki-iltoja lapsille ja vanhuksille jumppatuokioita jne.

Koska opiskeltiin terveysliikuntaa, liikunnalla oli suuri osuus päivittäisessä opiskelussamme. Jos liikuntaa ei sisältynyt opintoihin, laitoimme iltaisin pelit käyntiin tai jokainen liikkui itse miten halusi. Kannustimme toisiamme myös liikkumaan ja perustimmekin ”Rantakuntoon Barcelonassa”-ryhmän. Liikuntaan Korpilahdella on hyvät mahdollisuudet, kunhan jaksaa vain nähdä hieman vaivaa. Alkion suomat mahdollisuudet, Korpilahden koulun punttis (se on pieni, mutta sopu sijan antaa), pururata sekä tietenkin jalkakäytävät mahdollistivat monenlaisen liikunnan. Ainakin minä tajusin itse Alkiovuoteni aikana, kuinka tärkeä osa liikunta on minua. Ja ryhmänohjauskurssilta sain vain lisää varmuutta siihen, että tämä on sitä mitä haluan tehdä. Ohjauskokemuksia karttui ja muiden eteen oli helpompi mennä, kun oli saanut ensin harjoitella oman ryhmän ohjaamista.

Alkiovuosi huipentui linjamatkaamme Barcelonaan. Tuon matkan eteen teimme todella paljon töitä ja kyllä kannatti! Tuo matka oli kaikin puolin mahtava, kaupunki, kelit ja paikat joissa kävimme, ei voinut toivoakaan parempaa. Mutta Barcelonassa viimeistään tajusi myös sen, että pian tämä loppuu. Sanotaan, että aika kultaa muistot, ja niin kävikin – ainakin minun kohdallani. Sain ikuisia ystäviä, arvokkaita kokemuksia sekä mahtavia muistoja. Vaikka olimmekin välillä riiviöitä, sanoimmekin Mutille, että ”Olemme kuin hedelmäpuut: niiden eteen täytyy nähdä paljon vaivaa, mutta lopulta voi ylpeänä katsella käsiensä työtä”.

Saana Koskinen
Terveysliikunnan linja 2010-2011