Hellurei kaikille! Vara-juuston (eli vara-Oltermannin) tervehdykset!

Hienosti päädyin tänne höpisemään lukukauden ensimmäisen ja viimeisen puheen, hyvin ympyrä sulkeutuu. Kattoo kauanko tässä menee, vitsailtiin kaverin kanssa, että kiitän kaikki alkiolaiset läpi yksitellen, mutta en ihan. Ehkä.

Ellan puhe kuva Korppilahden satamasta

Heti alkuun tällainen kysymys: Mikä teille on tehnyt tästä vuodesta merkityksellistä? Jostain syystä mulle tuli mieleen tästä vuodesta erityisesti meemikuva, jossa koira istuu liekkien keskellä hörppimässä kahvia ja sanoo: “This is fine”. Musta tuntuu, että oon elänyt tän vuoden sellasessa Alkiokuplassa. Kuplassa, jossa kaikki maskipäiset ihmiset on ollut osa arkea. Mutta huomiokaa, ihmiset on ollut osa arkea. Se kertoo kuin onnekas on voinut olla tän vuoden. Kun on saanut olla täällä ja voinut elää yllättävänkin tavallisesti.

Lähiopetus, uudet ja vanhat ystävät, kaikki arkiset peli-illat ja saunat ja ruuanlaitot ja leffojen, etenkin Muumien katsomiset, mitä on päässyt kokemaan, on kaikki noussut oikeesti jalustalle. Tuntunut merkityksellisiltä ja onnelta. Ylipäätään on voinut säilyttää ihmisten välisen vuorovaikutuksen, mitä me lähestulkoon kaikki kuitenkin tarvitaan mein elämään.

Ellan puhe peli ja ruoka

Sanotaan, että Alkio opettaa. Opettaa omasta oppimisesta, mutta myös siitä, miten elää itsekseen. Miten elää muiden kanssa. Alkio opettaa, ei vaan tän vuoden takia, mut erityisesti tänä vuonna tai korona-ajan takia. Pieni storytime, avautumista: mä oon ollut tuhottoman perfektionisti, siis ihan jäätävä hikari. Ja siinä, missä korona pakottanut mut pysähtymään, niin Alkio on tarjonnut mahdollisuuden jatkaa ja ohjata sitä elämää oikeesti haluamaansa suuntaan.

Mä oon käytännössä pelannut tänä vuonna biljardia ja lautapelejä varmaan enemmän kuin opiskellut. Ja mä oon nauttinut mun elämästä niin paljon. Ja se on ollut just sitä, mitä oon tarvinnut. Ja koska oon yhäkin hikari, niin on sitä tullut opiskeltuakin paljon.

Alkio-opiston rakennus ja biljardipöytä

Entisenä kalenteri kourassa eläjänä, niin oon elänyt lähes koko vuoden ilman kalenteria. Kaikki sellainen ylimääräinen kiire ja vouhotus on ollut poissa. Mun elämässä on ollut huomattavasti enemmän tyhjää. Ja yht’äkkiä tuntuu, että elämässä onkin ollut enemmän sisältöä.

Pysähtyminen on taito.

Mun kaveri lahjotti kaikille mein kaveriporukassa Alkiolta lähtiessään hyvän mielen kortin. Mun kortti oli sellanen hengitysharjoitus. Ja näin koko vuoden aherruksen jälkeen ja osalla pääsykoeluvun ja loppurutistuksen keskellä on äärettömän tärkeää pysähtyä. Siksi pyydän nyt, että hengitätte oikein syvään, kaikessa rauhassa.

Ellan puhe Helmi ja kortit

Muutostilanteisiin, uusien koulujen odotukseen ja muuttoihin, liittyy paljon ennakoimattomuutta. Mut niittenkin mörköjen keskeltä selvitään. Te ootte nyt kehittänyt täällä tietoja, taitoja ja osaamista ja kerännyt energiaa, jota voi hyödyntää sit kokeissa ja korkeakouluissa.

Puhun vähän sisäoppilaitoksesta. Alkio on siitä erityinen, että se on sisäoppilaitos. Eli täällä tutustuu ihmisiin huomattavasti enemmän kuin normisti. Kun näkee ihmisen aamulla juuri heränneenä ja näkee ihmisen juuri ennen nukkumista. Kun näkee ihmisen joka päivä riippumatta jaksaako vai ärsyttääkö toisen naama, onko nälkäkiukku vai yön pimeät tunnit meneillään, niin tutustuu ihmisiin ehkä enemmän aidosti. Ja silloin niistä ihmisistä tulee vähän kuin perheenjäseniä itselle. Ja sellaista ystävyyttä on aidoimmillaan on tosi vaikee luoda missään muualla.

Mun alkiokuplaan kuuluu hyväksyntä. Pääsee olemaan oma ittensä kaikkine outouksineen. Ja voi oikeesti ilmasta sitä. Jos mua väsyttää tänä aamuna, niin mun kaverit ymmärtää, että voi ihmistä väsyttää aamulla. Ja ne antaa sen olla ja sitten mä voin vaikka seuraavana päivänä tai sitä seuraavan tunnin sisään hyppiä seinille ja olla yhtäkkiä energinen.

Haluan kiittää Alkiota. Tää on ollut mulle koti. Vaikken täällä asukkaan, niin oon elänyt täällä. Elänyt täällä enemmän kuin oikeessa kodissani. Siksi haluun kiittää niitä kaikkia, jotka täällä on ollut.

Haluun kiittää Jaanaa. Kiitos, et oot jaksanut tän vuoden liekkien loimussa selvitä ja ohjeistaa koko koulua. Jossain välissä tuli vuoden aikana keskusteltua ruokapöydän pohdintaringeissä, että sä oot sellanen rehtori, joka varaa aikaa opiskelijoille. Ja vaikka oot hurjan kiireinen, niin sitä aikaa silti löytyy. Ja se on jäätävän suuren hatunnoston arvosta.

Kiitos kaikille opettajille. Musta on tosi mukava aina höpistä Alkion opettajien kanssa - ehkä tää on sitä sisäistä hikariutta - mut toisaalta se kertoo mulle, että opet täällä on huipputyyppejä. Alkiossa on ollut ja on mun elämän koulutaipaleen parhaat opet. Opet, jotka innostuu siitä, mitä ne opettaa, osaa vääntää rautalangasta ja on inhimillisiä.

Ellan puhe opiskelu

Kiitos myös muulle henkilökunnalle. Kiitos toimistoon, edelleen osaatte auttaa kaikessa viime vuoden tapaan ja teille voi tulla höpisemään kuulumisia milloin vain. Kiitos ruokalaan, siivoojille ja talonmiehille, kiitos Aulille kirjastoon - oot sellanen rauhallinen kirjastohengetär (ja anteeksi, että rakastan kirjoja niin paljon, että hamstraan niitä liian monta enkä malta palauttaa niitä ajoissa). Ylipäätään kiitos kaikille, jotka täällä on työskennellyt ja auttanut pitämään opistoa pystyssä.

Kiitos pulkkien lainasta, iloisista tervehdyksistä, kiitos vaahtoutuvasta ei-niin-järkyttävälle haisevasta käsidesistä koulun ruokalassa (kiitos pienistä asioista). Kiitos orvokeista, ne näyttää pihalla tosi nätiltä. Kiitos, että muurahaisia ei oo ihan kaikkialla. Kiitos, että netti on toiminut tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna, kiitos hesarin lukuoikeuksista... Mistäs muusta voi kiittää?

No siitä tärkeimmästä! Oon äärettömän kiitollinen niistä ihmisistä, jotka oon saanut tavata täällä. Musta tuntuu, että sellasia oikeita, aitoja, mahtavia ystäviä, ei tajua, että kaipaa ennen kuin niitä on jo olemassa ja ne on siinä vieressä. Ja yht’äkkiä ollaan jo hyvästelemässä, wää, apua. Mut varmasti tavataan vielä moneen otteeseen!

Ellan puhe satama 2

Kaiken pitkäksi venyneen höpinäpöpinän jälkeen, ystäväni innoittamana, siteeraan mun idoliani, eli ketäs muutakaan kuin Nalle Puhia:
Goodbye..? Oh no, please. Can’t we go back to page one and do it all over again?
But how lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.

On huikeeta, että on olemassa paikkoja, asioita, ihmisiä, kuten Alkio, joka saa hyvästit tuntumaan vaikeelta. Sillon tietää, että on ollut oikeessa paikassa, oikeeseen aikaan, oikeiden ihmisten kanssa. Mä toivon, että tää on ollut teille kaikille muillekin yhtä merkityksellinen vuosi. Mä toivon, että pääsette sinne tulevaisuuden polulle, minne haluattekin. Mä toivon huikeesti onnea tein pääsykokeissa, jos teillä sellanen on, toivottavasti siellä tulee olemaan just niitä kysymyksiä, mitä te osaatte.

Rentoutukaa kesällä, muistakaa levätä, nauttikaa elämästä ja kaikkea hyvää kaikille! Jos nähään, niin vetäkää hihasta ja sanokaa moikat, sillä mehän ollaan kaikki yhtä alkioperhettä.

Kiitos!

– Ella Lehtonen, Psyka 2021 (tosiaan opkh:n varapuheenjohtaja, jos olette miettineet, mikä tuo vara-Oltermanni juttu oli. Oltermanni tarkoittaa “kylänvanhinta” ja jostain syystä pj:tä kutsutaan Alkiossa Oltermanniksi :D )

P.S. Esittäjän näkökulmasta näin lisähuomautuksena: Tämä teksti on pääasiassa suunniteltu puhuttavaksi kuvien kanssa. En myöskään muista, mitä sylki suuhun toi ja saatoin hyppiä puhuessa jonkun rungossa olevan kohdan ylitse, joten kirjallinen versio ei välttämättä täysin noudata juhlassa esitettyä versiota. Sori kieliopittomuus, mutta puhekielen koukerot nyt on välillä vähän hankalia istuttaa tekstiksi… Kiitos hei ja anteeksi, yrittäkää selvitä ja mukavaa kevättä! Ja tosiaan vielä lisäkiitos kaikille kavereille siitä, että toimitte viimeiset viikot puheen muusina, vaikkette sitä välttämättä tajunneetkaan XD