Historiasta valmiina noin vuoden yliopisto-opinnot

Opiskelu Alkio-opistolla vastasi odotuksiani. Sain hyvää opetusta, uusia kavereita ja opin akateemisia opiskelutaitoja. Toisinaan opinnot olivat vähän haastaviakin, sillä esimerkiksi kirjoitustehtävien tekniikka on haastavampi kuin lukion kirjoitustehtävien vaatimustaso.

Alkio-opistossa opin esimerkiksi uudenlaisia lähestymistapoja esseevastauksen aiheeseen ja aiheen rajausta. Mikään haaste ei ollut ylitsepääsemätön, ja apua sai aina niin opettajilta kuin opiskelukavereilta.

Uskon, että kokeen vaatiman vastaustekniikan parempi hallinta auttaa minua historian pääsykokeessa. Nyt tiedän, miten rakennetaan hyvä koevastaus. Aion hakea uudelleen lukemaan historiaa ainakin Jyväskylän yliopistoon, ehkä myös Turkuun ja Tampereelle. Uskon, että sisäänpääsymahdollisuuteni ovat nyt paremmat kuin ensimmäisellä yrittämällä.

Alkio-opisto historian opiskelija Lauri Ahtola

Lauri Ahtola, historia 2018–2019

Lue koko tarina Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston sivuilta.

Lisätietoa historian linjasta.

Alkiolla kasvetaan ja opitaan yhdessä

Kuten luultavasti moni muukin Alkiolle saapuva, muutin ensi kertaa kotoani pois ja matkaa kotoani Alkiolle oli vieläpä reilut 600 km. Mietin, miten tulisin pärjäämään siellä. Pelkäsin, millaisia kämppikseni olisivat. Mutta pelkoni osoittautui aivan turhaksi.

Muutin Alkiorantaan asuntoon, jossa asui parhaimmillaan 5 tyttöä eri puolilta Suomea. Syksyllä kaksi muutti pois ja yksi muutti kesken lukukauden kämppäämme. Jatkoimme 4 tytön voimin koko syksyn. Tammikuussa joukkoomme saapui viides jäsen, joka sopi asuntomme porukkaan täydellisesti. Pian meistä ”vanhoista” asukeista tuntui, että miten olimmekaan pärjänneet ilman häntä.

Tottumista asuminen tietysti vaati, mutta kaiken jännityksen ja tottumisen jälkeen sovimme hyvin yhteen. Kaikilla oli omat lähtökohtansa elämään ja kaikki olivat erilaisia persoonia, mutta tulimme toimeen hyvin ja kämpille oli aina mukava palata, koska tiesi siellä odottavan iloiset kämppikset, joiden kanssa pystyi höpisemään kaikesta maan ja taivaan välillä niin paljon kuin vain ehti. Monet illat meillä menikin jutellessa erilaisista asioista, maailman menosta omiin ”salaisuuksiimme”. Luotimme toisiimme ja pystyimme keskustelemaan asioista, joista ei ollut pystynyt aikaisemmin puhumaan kenenkään kanssa. Välillä opiskelu jäi toissijaiseksi asiaksi, kun jäimme suustamme kiinni mennessä piipahtamaan vaikka keittiöön. Jos joku meni keittiöön, kohta siellä oli toinen ja kolmas ja pian kaikki olivat pakkautuneet keittiöön nauramaan yhdessä. Kämpässämme naurettiin ja itkettiin yhdessä, olimme perhe. Ovemme oli usein auki myös vieraille.

Brita Kaisa 

Brita-Kaisa kuvassa keskellä

Historia linjastamme muodostui toinen perheeni. Nimesimmekin itsemme Hulppeaksi Historiaperheeksi. Alkuun juuri kukaan ei puhunut mitään, mutta Korpilahti-actionista lähtien aloimme pikku hiljaa tiivistyä. Lopulta meillä oli monia yhteisiä illanistujaisia keskellä viikkoa ja viikonloppuisin. Vietimme todella paljon aikaa yhdessä syksyllä. Kevään opiskelu tahti oli kovempi ja illanistujaisemme vähenivät. Kuulimme usein muiden linjojen jäseniltä, että kuinka tiivis porukka olimme. Vaikka me kaikki olimme erilaisia, tulimme toimeen hyvin eikä ketään jätetty ulkopuoliseksi. Kaikki löysivät oman paikkansa. Kevään linjamatkamme kohdistui Lontooseen, jonne melkein kaikki osallistuivat. Viikon aikana seikkailimme pitkin Lontoota ja käväisimme päivän reissun Oxfordissakin. Vaikka matkan järjestäminen olikin pitkällistä ja raskasta puuhaa, se kaikki korvautui kuitenkin matkalle päästyämme.

Monien kanssa oli puhetta siitä, kuinka ajattelimme, ettemme saisi uusia ystäviä. Minäkin ajattelin niin. Ajattelin, että pysyttelisin paljon omissa oloissani huoneessani, mutta pian huomasin, että se oli täysin mahdoton ajatus. Loppujen lopuksi Alkiolla tuli monia uusia hyviä ystäviä, joista luopuminen oli keväällä todella vaikeaa.

Linjamme johtaja ja pääsääntösin opettaja Anne auttoi aina, kun vain tarvitsi apua, vaikka kuinka olisi ollut kiire. Anne oli aina iloinen ja valmis vastaamaan kysymyksiimme, vaikka välillä kysymyksemme saattoivat olla hölmöjä tai jotenkin päättömiäkin (kuten usein kysymämme asia hallitsijoiden kohdalla oli mihin se kuoli). Vaikka opiskelu H-linjalla oli rankkaa, siitä on kuitenkin paljon apua myöhemmin. Ja vaikka ei olisi varma haluaako opiskella juuri historiaa, vuoden aikana se kyllä selviää.

Alkio oli hyvää kouluttautumista kohti itsenäisyyttä ja yliopisto-opiskelua. Tuntuu, että mainokset harvoin pitävät paikkansa, mutta Alkion mainonta piti ainakin kohdallani paikkansa.

Alkio-vuosi on yllätyksiä täynnä. Kokemuksia ja yleensäkin aikaa siellä ei pystynyt ennakoimaan. Se täytyi vain kokea ja mennä kohti jotain odottamatonta, joka vei sitten lopulta mukanaan. Vaikka opiskelu ei menisikään suunnitelmien mukaan, ei kannata surra vaan ottaa kaikki ilo irti ajasta Alkiolla ja ajasta niiden ihmisten kanssa, joihin siellä tutustuu. Vuodesta kertyi paljon hyviä ja hauskoja muistoja. Toista sellaista vuotta ei tule ja aika Alkiolla saattaa osoittautua tähän astisen elämän onnellisimmaksi ajaksi. Alkiolla kasvetaan ja opitaan yhdessä, eikä opita vain tietoa vaan opimme myös itsestämme ja elämästä.

Sain opiskelupaikan Tampereen yliopistosta, kyllä Alkiosta oli apua :)

Brita-Kaisa Välimaa, historia 2014–2015

Lisätietoa historian linjasta.

 

Historian kautta tulevaisuuteen

Saavuimme Alkiolle hieman erilaisista lähtökohdista. Vietettyään pari välivuotta lukion jälkeen työskennellen ja alaansa etsien Heidi päätyi opistolle aikeenansa selvittää olisiko historia hänelle sopiva ala. Marin valmistumiskevät sen sijaan ei sujunut kuin satukirjoissa – jollei kyseinen loru ollut Surkeiden sattumusten sarjasta. Hän ei vielä hakujen aikaan ollut selvillä siitä, mitä haluaisi opiskella. Huonosti menneiden valintakokeiden jälkeen hän päätti tavoitella historian opintoja Alkiolla. Me molemmat saavutimme ja löysimme paljon elämäämme opistovuonamme.

Ystävyydestä muotoutui kiinteä osa koko Alkio-kokemustamme. Ryhmä alkoi tiivistyä jo ensimmäisien viikkojen aikana – eikä yhteys ole eri opiskelupaikkakunnista riippumatta vieläkään katkennut. Pyrimme edelleen porukalla tapaamaan vähintään kerran vuodessa. Tiiviin yhteishengen tuoma tuki auttoi erityisesti niinä pitkinä iltoina, joina seitsemän sivuisen esseen deadline oli seuraavana päivänä. Varsinkin, kun kirjoitettuna oli vasta kaksi sivua. Opiskelutahti oli toisinaan hektinen, mutta aherrus kannatti näin jälkeenpäin ajatellen.

Opintojen kannalta olemme molemmat sitä mieltä, että Alkio tarjosi erinomaiset pohjatiedot. Luimme molemmat perusopinnot yleis- sekä kulttuurihistoriasta, jotka myös tukivat ja syvensivät toisiaan. Antiikin kulttuurihistorian yhteydessä järjestimme ikimuistoiset antiikin pidot, jotka sijoittuivat Faunin taloon Pompeijissa, hetkeä ennen Vesuviuksen purkautumista. Kokemus huipentui seuraavana keväänä, kun teimme viikon linjamatkan Roomaan, jonka yhteydessä vierailimme Pompeijissa – päästen samalla käymään kyseisessä talossa.

 H reissussa

H-linjan opiskelijat linjamatkalla Roomassa

Mari & Heidi, historia 2011–2012

Lisätietoa historian linjasta.