Alkio ponnahduslautana - ammattikoulusta yliopistoon

Ennen opistovuoden alkamista minulla oli hyvin selkeät suunnitelmat siitä, mitä haluan opiskella ja mihin ammattiin haluan valmistua. Syksyn aikana hautasin haaveet luokanopettajuudesta, sillä yleinen kasvatustiede vei mukanaan.

Ammattikoulun suorittaneena ajatus yliopistoon pääsemisestä tuntui älyttömän kaukaiselta, mutta päätin, että kouluun mennään, vaikka läpi harmaan kiven. Ja niinhän siinä kävi. Tuntuu siltä, että opistovuoden aikana ”opin oppimaan” uudestaan, ja esimerkiksi ennen tuntemattomasta tieteellisen esseen kirjoittamisesta tulikin tuttu juttu. Uskallan väittää, että ilman opistovuotta en olisi tässä tilanteessa, enkä varmastikaan olisi edes hakenut yleisen kasvatustieteen puolelle.

Kaiken hyvän lisäksi sain ihania ystäviä, söin keittäjien herkullisia ruokia (..ja sain pari opistokiloa) ja pääsin välivuoden jälkeen taas opiskeluun kiinni. Aina ei ollut helppoa ja välillä stressitaso nousi lähelle pilviä, mutta opettajilta ja kanssaopiskelijoilta saatu tuki oli aivan uskomatonta.

Olen äärimmäisen onnellinen kaikesta siitä, mitä opistovuosi toi mukanaan. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

jelena kotilainen

Jelena Kotilainen
Kasvatustieteet 2016

Valmennusta opettajakoulutuksen haastatteluihin

Vuoden 2010 elokuussa jännitin Alkio-opistolla aloittamista. Nyt melkein vuosi myöhemmin voin todeta, että kaikki menikin hyvin. Vaikka tyttöjen kanssa asuminen ei aina ole kaikista helpoin tie, selviydyin siitä. Sain uusia kavereita ja ystäviä, opiskelut sujuivat niin hyvin, että opintopisteitä kertyi kunnon pino ja yliopistotason opiskelu ei loppujen lopuksi ollutkaan yhtä pelottavaa ja vaikeaa kuin olin ajatellut.

Omasta tilanteestanikaan en voisi olla iloisempi, vaikken lukenut VAKAVA-kirjaa (valtakunnallisen kasvatusalan valintayhteistyöverkoston valintakoe) niin paljon kuin olisi pitänyt. Mutta kun tulokset siitä, mihin yliopistoon pääsisi haastatteluihin, tulivat, kolmas kirje oli hyväksymiskirje. Olin sinä päivänä töissä ala-asteella ja kun palasin jonkinlaisessa järkytystilassa opettajanhuoneeseen, sain odottamattomat aplodit opettajilta.

Muutaman viikon kuluttua matkasin Joensuuhun ja kävin haastatteluissa. Palasin kotiin ja aloin odottaa lopullisia tuloksia. Seuraavan viikon maanantaina yliopistohaku ilmoitti iloisen uutisen: minut oli hyväksytty Joensuuhun opiskelemaan luokanopettajaksi. Juuri tämä ala oli ehdoton unelmani, joten uutinen ei olisi voinut olla parempi. Erillisvalintojen erikoinen puoli on se, että paikkoja saa ottaa vastaan vaikka kuinka monta. Päätin ottaa vastaan myös yleisen kasvatustieteen paikan.

Suorittamieni väyläopintojen takia hain myös Turkuun, Jyväskylään ja Joensuuhun opiskelemaan väylällä yleistä kasvatustiedettä. Jokaisesta tuli hyväksymiskirje. Suuri kiitos näistä opiskelupaikoista kuuluu Alkio-opistolle, jossa sain valmennusta opettajakoulutuksen haastatteluihin, apua tehtävien suoritukseen, kirjoja tehtäviä varten ja mukavan ympäristön opiskeluun.

Alkiolla vietettyä vuotta ei unohda. Tämä tyttö kiittää ja kuittaa!

mirka tukia 

Elokuussa 2011

Mirka Tukia, kasvatustieteet 2010–2011

Lisätietoa kasvatustieteiden linjasta.